PUHDAS / KUOLEMA / VIATONTA / JULMAA / PYHÄÄ / VAARALLISTA / KEVYTTÄ / KYLMÄÄ / KOHMETTUVAA /
ONNELLISUUTTA / TYHJÄÄ / LUNTA / VALOA

Seitsemän taiteilijaa Helsingistä Rovaniemelle ottaa mittaa valkoisesta. Pohdintonsa aiheesta he ovat koonneet yhteisnäyttelyksi Stoan galleriaan vuoden pimeimpään aikaan. Esillä on perinteistä sekä uutta mediaa yhdistävää maalausta, veistoksia sekä valokuva ja video-installaatioita.

Maria Atosuo käsittelee aihetta öljyvärimaalauksissaan. Esillä on omakuvien sarja joissa valkoinen väri assosioituu parisuhteen päättymisen jälkeisiin surun ja tyhjyyden kokemuksiin. Teoksissaan hän yhdistää figuratiivista maalausta jugend-ornamentiikkaan.

Tiina Foudila pyrkii valokuva ja video - installaatiossaan Tahra, kuvaamaan minuuden rajojen kokemista voimakkaassa tunnetilassa sekä kasvun prosessia. Hän pohtii hyvyyden, pyhyyden ja puhtauden merkitystä käsitteinä sekä yksilön ilmentäminä ominaisuuksina. "Valkoinen on neitseellinen tila, syntyäkseen elämään, sen on aina uudestaan tahriuduttava."

Tuula Heikkilä-Özgürin ajatus valkoisesta: valkoinen herättää muut värit. Abstrakteissa maalauksissa lähtökohtana ovat muisto, näkymä tai kokemus joihin liittyy vaalea valo tai valkoinen. Teoksissa valkoinen toimii muiden värien virittäjänä tai tasapainottajana.

Outi Kotalan maalausta ja videokuvaa yhdistävä mediateos Lumen Valo, pohtii lumen ja valon metafyysistä ja fyysistä luonnetta. Taiteilija on maalannut valkoista lunta vuoden 2006 alusta lähtien mm: Hiidenjärven jäällä. Teoksen pyrkimys on luoda harmoninen liikkuvan kuvan ja maalatun pinnan kokonaisuus, jossa valon ja lumen värähtelyä tulkitaan abstraktein muodoin ja hahmoin. Teos on saanut AVEK:in tukea. Kotala on taiteen maisteriksi valmistunut mediataiteilija ja graafinen suunnittelija. Interaktiivisissa mediateoksissaan hän tutkii usein fyysisten paikkojen ja henkisten lokaatioiden välisiä yhteyksiä.

Sini-Marja Niskan teokset kertovat ihmisestä. Nuoruudesta ja vanhuudesta. Kuolemasta. Pilvet ovat lähes valkoisia. Valkoinen syntymä - valkoinen kuolema, mitä siinä välillä on? Silmä on läsnä aina. Se näkee kaiken siltä väliltä. Valkoista ja mustaa, ehkä värejä.

Tanja Severikangas liittää kollaasissaan valkoisen kylmyyteen ja julmuuteen. Hänen teoksensa taustalla on vanha japanilainen kauhutarina luminaisesta, joka vaeltaa lumimyrskyn aikana alas vuorelta ja jäädyttää kaikki, jotka hänet näkevät.

Marja Tikan idea valkoisesta teossarjasta syntyi taiteilijan työstäessä teosta Harmaa alue, jossa hän tutki harmaan ideaa. Valkoisesta löytyi toinen ääripää, valon vertauskuva. Tikalle valkoinen väri on symboli joka kuvastaa avoimuutta, keveyttä, jotain turmeltumatonta. Se vaikuttaa herkältä ja hauraalta, mutta siinä on piilevää voimaa. Valkoisessa on jotain pyhää. Teokset pyrkivät toimimaan ikoneina henkiseen. Panteistinen jumaluuskäsitys, luonnon pyhyys, sadut ja myytit ovat vaikuttaneet teosten taustalla.

« Takaisin